Miten lukea Raamattua?

Yksinkertaisin ohje Raamatun lukemiseen lienee lukea sitä monella tavalla. Joskus voi ottaa Päivän Tunnussanan avulla yhden lauseen muistolauseeksi päivälle. Joskus on hyvä lukea yhtenäisesti pitkiä jaksoja. Toisinaan vieraskielinen käännös avaa uusia näkökulmia. Tekstilähtöisiä hartauskirjoja on paljon valittavaksi.

Jotkut uudet hengellistä elämää ohjaavat kirjat ovat virkistävän yllättäviä käänteissään ja vievät syvälle. Yksi väkevimpiä kokemuksiani on ollut lukea Henri M Nouwenin kirja ”Tuhlaajapojan paluu”.

Yksi keskeneräisiä kirjojani (ei siis kirjoittamisen vaan lukemisen kannalta keskeneräisiä) on amerikkalaisen Thomas Keatingin kirja ”Opetuslapsen tie”, joka tekee muutamista Raamatun hyvin tutuista kertomuksista johtopäätöksiä syvälle vievällä tavalla. Nimenomaan tutut Raamatun kohdat saatamme ohittaa läpi lukemalla, koska ne ovat niin tuttuja.

Kasvu hengelliseen täysi-ikäisyyteen

Matteuksen 15. luvussa kerrotaan Jeesuksen ja kanaanilaisnaisen kohtaamisesta. Jeesuksen alttiudesta auttaa hädässä olevaa on useita esimerkkejä ja juuri sen vuoksi tämä evankeliumin kohta on yllättävä. Siinä Jeesus näyttäytyy niin vaikenevana ja torjuvana.

Keating kertoo, että Jeesuksen niukka suhtautuminen antoi naiselle tilaisuuden näyttää uskonsa. Vaikenemisella hän johdatti naista askel askeleelta eteenpäin. Juuri tätä sankarillista uskon tekoa Jeesus oli odottanut. Jos hän olisi myöntynyt heti ja vastannut naisen pyyntöön toisen tai kolmannen anomuksen kohdalla, nainen ei olisi koskaan noussut niihin korkeuksiin. Hengelliseen täysi-ikäisyyteen ja kasvuun uskossa ei ole mitään muuta tietä kuin tämä.

Kun meidän omasta mielestämme oikeutettuun pyyntöön ei tule heti vastausta, tulemmeko me malttamattomiksi? Heikkeneekö uskomme vai johtaako se meidät suurempaan nöyryyteen ja täydempään turvautumiseen Jumalaan? Saattaako olla niin, että Jumalan meille antamat mielemme mukaiset vastaukset synnyttävät kyllä hetken kiitollisuuden, mutta eivät ehkä sittenkään syvennä rukouselämäämme?

Kanaanilainen nainen tuli yhä nöyremmäksi. Hän tuli lähemmäksi ja heittäytyi jo maahan Jeesuksen edessä pöydältä putoilevia palasia pyytämään. Jeesuksen kiellot olivatkin hänelle kutsu toivoon. Minkälainen luottamus meillä on Jumalan rakkauteen? Nöyrällä ihmisellä ei ole helppoja vastauksia, mutta kylläkin syvä luottamus.

Uskon autiomaakaudet johtavat lähteille

On puhuttu uskon autiomaakausista, niistä elämänvaiheista, joissa mikään ei tunnu miltään. Kanaanilaisnaisen esimerkki ohjaa meitä silloinkin Raamatun lukemiseen, hellittämättömään rukoukseen ja hiljentymiseen. Lähteet nousevat alhaalta, raikas vesi kumpuaa syvältä. Ehkä ne kristityt ovat lähdeihmisiä, joiden oma elämä ei ole helppoa ja jotka juuri sen vuoksi uskaltavat tulla lähelle toisen heikkoutta ja kärsimystä. Tällaiseen elämän rohkeuteen olemme kutsutut.

”Saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6-7) Silloinkin, kun emme ymmärrä oman tai läheistemme elämän vaikeuksia, Jumalan rauha käy kaiken sen yli ja varjelee meidät Kristuksessa Jeesuksessa.

Heikki Mäkeläinen

Jeesuksen ja kanaanilaisnaisen kohdatessa Jeesus vaikenee ja torjuu. Juuri siten hän johdattaa naista askel askeleelta näyttämään uskonsa. Hengelliseen täysi-ikäisyyteen ei ole muuta tietä...

Lisää artikkeleita:

Arkinen usko

Ison Britannian Cursillon menestystarina